6

Lasten oman kirjakerhon satukirjaston satujen lumoissa

Pääsimme Buzzador-suosittelumedian kampanjan kautta tutustumaan Lasten oman kirjakerhon digitaaliseen satukirjastoon. Lapset tarttuivat haasteeseen innoissaan.

Satukirjastosta löytyy niin paljon erilaisia kirjoja, että näiden säilyttäminen perinteisinä kirjoina vaatisi oman kirjahyllyn! Jo pelkästään erilaisia Autot-kirjoja löytyy 3-vuotiaan riemuksi useita. Sadut kertovat pääasiassa Disney-elokuvista tutuista hahmoista eli jos niistä ei tykkää, ei tämä kirjasto ole oikea valinta. Mutta kirjastosta löytyy myös Ruma ankanpoikanen -satu Disney-versiona. Tämä on yksi omista lempisaduistani! Samoin löytyy opettavainen satu kilpikonnan ja jäniksen kilpajuoksusta.

012

Lapset pitivät satukirjastosta kovasti, erityisesti ääneen luetuista saduista! Pidin itse lapsena satukirjoista joihin tuli mukaan kasetti, jolle kirja oli luettu. Myöhemmin CD-levyt korvasivat kasetit. Tarinaan oli lisätty myös äänitehosteita. Satukirjaston ääneen luetut kirjat muistuttavat mielestäni kovasti näitä lapsuuteni kirjoja nykyaikaisempana versiona vain. ”Sivunkääntöäänikin” kuulostaa samalta. Tiedättehän sen ”kun kuulet tämän äänen, on aika vaihtaa sivua” -äänen? Vaikka yritän vaihdella äänenpainoani sekä eläytyä tarinoihin lapsille lukiessani, on ammattinäyttelijän lukeminen silti vaihteeksi kivaa kuunneltavaa ja antaa mielestäni lapsille erilaisen elämyksen kuin minun hieman monotoninen luentani! Tyttö taisi tykästyä satuihin kaikista eniten, vaikka nämä onkin suunnattu hieman nuoremmille. Kirjaston käyttö on muuten tosi helppoa – lapset osasivat etsiä sieltä kuunneltavaa/luettavaa ihan itse.

ipad

ipad2

Kirjastosta löytyy myös muutamia pala- ja muistipelejä. Pelejä voisi mielestäni olla enemmänkin. Samoin olisi mielestäni parempi jos kirjasto toimisi muillakin tableteilla – ei pelkästään iPadilla. Meillä lasten käyttöön on annettu Samsungin (edullisempi ja jämäkämmän oloinen) tabletti ja (kalliimpaa ja hennomman oloista) iPadia olen pitänyt lähinnä omassa käytössäni. On siis harmillista, ettei kirjastoa saa ladattua Samsungin tabletille.

Vaikka tämä kirjasto oli kovasti lasten mieleen, en silti suosittele sitä korvaamaan vanhempien ja lasten yhteisiä satuhetkiä kokonaan; koneen kanssa kun ei voi keskustella tarinoista eikä kone korvaa vanhemman läsnäoloa. Toki satuja voi kuunnella myös yhdessä vanhemman kanssa. Osaa kirjoista ei ole valmiiksi luettu eli niiden lukemiseen lukutaidoton lapsi tarvitsee joka tapauksessa vanhemman apua. Palvelun ehdoton etu on, että pienen tabletin mukana saa kuljetettua kirjahyllyllisen luettavaa! Muutamia kirjoja kerrallaan voi ladata myös siten, että ne ovat luettavissa ilman internet-yhteyttäkin.

Mielestäni tällainen digitaalinen satukirjasto on hyvä apu esimerkiksi pitkille automatkoille tai kun vanhemmilla ei ole aikaa lukea. Meillä kirjasto ”vahti” hetken lapsia sillä välin kun siivosin – sain kerrankin siivota ihan rauhassa! Mielestäni tämä on myös hyvä palvelu korvaamaan perinteiset satukasetit kirjoineen.

Kuten taisin jo eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani todeta, niin olen sitä mieltä, että sekä e-kirjoille että perinteisille kirjoille on omat käyttötarpeensa. Nykyään nämä tekniset laitteet ovat jo niin yleisessä käytössä, etten ole niiden käyttöä lapsiltakaan täysin kieltänyt – toki käyttöä tulee valvoa ja käyttöaika asettaa järkeviin rajoihin, mutta muuten pidän tärkeänä, että lapset tutustuvat teknisiin laitteisiin jo pieninä, vaikka sitten digitaalisen satukirjaston kautta.

Tämä oli oikein mukava kokeilu! Luulenpa, että jatkaisin satukirjaston jäsenyyttä kokeilujakson jälkeenkin, ellemme suunnittelisi ulkomaille lähtöä. Käsittääkseni kun ulkomailla voi käyttää vain niitä muutamaa ladattua kirjaa. Tästä en tosin ole ihan varma, mutta näin muistelen jostakin lukeneeni. Ulkomailla toimiessaan tämä olisikin ihana suomenkielinen mukaanotettava lukupaketti!

Mainokset
6

Töhnä ei tapa – ihana artikkeli HS.fi:ssa

Laitan tänne taas löytämäni ihanan artikkelin lapsiperheen arjesta:

http://www.hs.fi/sunnuntai/%C3%84idit+t%C3%B6hn%C3%A4+ei+tapa/a1377318567093

Ajattelen itse pitkälti samoin kuin artikkelin kirjoittaja. Erityisesti töissä ollessani panostin vähäisen vapaa-ajan mieluummin lasten kanssa olemiseen kuin siivoamiseen tai sisustamiseen. Eli meillä ei kyllä näytä samalta kuin sisustuslehdissä, mutta ei meillä mitään kauheaa kaaostakaan ole – tässä taas on auttanut ahkera kierrättäminen eli esimerkiksi pieniksi jääneet vaatteet pyrin laittamaan kiertoon samantien tai säästöön kolmoselta neloselle. Herättikö artikkeli ajatuksia?

0

Näitä meillä luetaan

 

 

Ajattelin laittaa tänne muutaman kuvan kirjoista, joita meillä on viime aikoina luettu. Ne kuvaavat mielestäni niin hyvin viime aikaista, tietyllä tavalla kaksijakoista, elämäämme. Jokainen saa itse päättää, kumpi kirja näyttää mielenkiintoisemmalta :).

Lasten ollessa päiväunilla tai kun minulla on muuten ollut niin sanotusti vapaa-aikaa, olen yrittänyt syventyä Martti Helsilän kirjaan ”Henkilöstöasioita esimiehille”. Tästä kirjasta täytyy todeta, että ilokseni sen kieli on helppotajuista ja sisältö mielenkiintoista. Koulun järjestelmästä löytyy toki valtavasti materiaalia sähköisessä muodossa, mutta koska tämä kirja löytyi helposti ja nopeasti kirjastosta, halusin sen näin perinteisessä muodossa. Jo nyt kirjan lukeminen kirjana tuntuu luksukselta ja silmänikin tuntuvat jaksavan paljon paremmin. Vain muutama päivä sitten katsoin dokumentin, jossa puhuttiin e-kirjoista ja siitä, tulevatko ne jatkossa syrjäyttämään täysin perinteiset kirjat. Olen itsekin kauhulla miettinyt, tulevatko kirjastot tulevaisuudessa häviämään kokonaan kaikkien teosten löytyessä sähköisessä muodossa. Dokumentissa haastateltu henkilö kuitenkin totesi ilokseni, ettei usko näin käyvän. Hän oli sitä mieltä, että e-kirjoja ja perinteisiä kirjoja käytetään eri tyyliseen lukemiseen ja että e-kirjat olisivat lisänneet kiinnostusta lukemiseen ja sitä kautta itseasiassa tavallistenkin kirjojen kysyntä olisi noussut. Kuulostaa hyvältä! Tuntuu upealta, että materiaalia löytyy vaikka millä mitalla nopeasti sähköisessä muodossa, mutta toisaalta välillä tavalliset kirjat tuntuvat paremmalta valinnalta.

Meillä tykätään kovasti Myyrä-kirjoista! Itse asiassa Myyrä on jo kerran pelastanut pitkän bussimatkan, jolle lähdin yksin kahden vanhimman lapsen kanssa heidän ollessaan noin 2- ja 4-vuotiaita. Mietin jo etukäteen kuumeisesti, miten saan vilkkaat lapset istumaan paikoillaan pitkän matkan edes suhtkoht hiljaa. Jo viiden minuutin matkan jälkeen tyttö kysyi, milloin olemme perillä. Onneksi pakkasin mukaan Myyrä-kirjan, jota lapset jaksoivat kuunnella ja jonka kuvia he jaksoivat ihastella useamman tunnin ajan! Edessä istunut vanhempi henkilö totesi perillä, että oli ollut ihanaa kuunnella tarinoitamme. Olen harvoin saanut niin hyvää palautetta kanssamatkustajilta lasten kanssa matkustaessani!

4

Mielenkiintoinen artikkeli kotikoulusta

Löysin Helsingin sanomien nettisivuilta mielenkiintoisen artikkelin kotikoulusta. Vaikka artikkelin otsikossa sanotaankin, että kotikoulu on suojelunhaluisten vanhempien valinta, antaa itse artikkeli mielestäni muitakin näkökantoja aiheeseen. Käykääpäs lukemassa, artikkeli täältä: http://www.hs.fi/sunnuntai/Kotikoulu+on+suojelunhaluisten+vanhempien+valinta/a1376106247027 . Mitä mieltä olitte?

Onko muuten kenelläkään lukijoista kokemuksia kotikoulusta tai kotikouluttamisesta?  Olisi mielenkiintoista kuulla tästä aiheesta lisää!

0

Testattavana Fazer Crisp pita bread -pitaleipälastut

Sain tällä kertaa Hopottajat-suosittelumedian kautta mieleistä testattavaa, nimittäin Fazer Crisp pita bread-pitäleipälastuja, makuina sourcream & ruohosipuli, merisuola & mustapippuri sekä chili. Nämä lastut on paistettu uppopaistamisen sijaan ja lastuissa onkin jopa 40% vähemmän rasvaa kuin tavallisissa perunalastuissa Tämä on ainakin minulle hyvä uutinen! Lastut on suunniteltu aikuiseen makuun eli lasten arviota tästä tuotteesta ei tällä kertaa, hieman poikkeuksellisesti, ole tulossa. Täytyy myöntää, että joskus on kiva herkutella ihan itsekseenkin.

Omaksi suosikikseni näistä nousi ehdottomasti aika miedon makuinen sourcream & ruohosipuoli. Näitä lastuja löytyy vihreästä pussista. Toiseksi eniten pidin harmaan pussin merisuolalla ja mustapippurilla maustetuista lastuista. Näiden maku oli kivan pippurinen. Yleensä pidän kovasti tulisestakin chilistä, mutta punaisen pussin chilillä maustettujen lastujen maku oli mielestäni jotenkin hieman liian hyökkäävä. Chili olisi ehkä kaivannut kaverikseen jonkin toisenkin mausteen tai dipin tai jotakin? Punaisen pussin chililastuista jäi myös ikävä polttava tunne suuhun. Eivät nekään pahoja olleet, muttei kuitenkaan niin hyviäkään, että välttämättä itse ostaisin. Vihreän pussin lastuja jo suunnittelin ostavani lisää. Pussi on juuri kivan kokoinen pieneen naposteluun. Ajattelin, että tällaisen voisi joskus ostaa karkkipussin sijaan.

008

Kampanjasivun lisätietoineen löydät täältä: http://www.fazer.fi/Brandit/Fazer-Crisp-Pita-Bread/.

Hopottajien sivuille pääset täältä: http://www.hopottajat.fi/.

 

4

Aikuisopiskelusta

Blogissani on ollut viime päivinä hiljaista. Tälle on olemassa aika luonnollinen syy: aloitin nimittäin (aikuis)opiskelun ja olen viime päivät käyttänyt tietokoneaikani erilaisten tehtävien pohtimiseen sekä minulle uusien järjestelmien haltuunottoon. Eilen esimerkiksi pohdin muutosjohtajuutta ja tänään taas sosiaalityön menetelmiä. Opiskelen siis sosiaalialan johtamista ja kehittämistä.  Tehtävien välissä olen opetellut Optiman ja erilaisten tietokantojen käyttöä. Kovin paljon enempää en voi tietokoneella istua. Lapset, pyykkivuoret ja ruokahuoltokin on jotenkin hoidettava – tosin osan tästä työstä olen delegoinut miehelle.

Opiskelujen jatkamista olen harkinnut jo pitkään. Jotenkin työssäollessa tuntui pidempään siltä, että haluaisin tehdä töitä aikuisten parissa. Vaikka viihdynkin lasten kanssa erinomaisesti, tuntui joskus raskaalta, kun työpäivät vierähtivät isossa lapsiryhmässä ja sitten kotona odotti useampi oma lapsi huomiota. Viime vuosina, tai oikeastaan viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana, en ole viettänyt juuri hetkeäkään pelkästään aikuisten kesken lukuunottamatta tuntia tai paria iltaisin – jolloin usein olen aika poikki.

Pääsykokeisiin osallistuin jo viime vuonna ollessani viimeisilläni raskaana, koska ajattelin, että kouluun on niin vaikea päästä, että on hyvä osallistua kerran ”koemielessä” ja hakea sitten seuraavan kerran uudelleen, jos ei heti onnistu. Yllättäen pääsin reippaasti sisään! Olen selittänyt asiaa sillä, että meitä oli kaksi hakijaa yhden hinnalla :). En yleensä ole parhaimmillani raskaana ollessani, mutta onneksi pääsykoepäivänä sattui olemaan yllättävän hyvä ja pirteä olo. Olin etukäteen miettinyt, mitä haastattelussa saatettaisiin kysyä ja arveluni osuivat aika nappiin. Myös kirjallinen koe tuntui helpolta.  Luulen, etten myöskään jännittänyt niin kovin paljon – hainhan ”koemielessä” ja olisin voinut hakea seuraavassa haussa uudelleen. Siirsin aloittamista vuodella ja nautin äitiyslomasta. Mutta nyt on nuorimmaisen vauvavuosi takana ja pitäisi saada aivot taas suostuteltua yhteistyöhön.

Nykyinen koulutukseni on suunniteltu käytäväksi työelämän ohessa. Itse mietin töissä ollessani, että työ (tein välillä kahtakin työtä), lapset ja opiskelu saattaisivat olla liian haastava yhdistelmä, josta todennäköisesti kärsisi eniten lapseni. Siksi näin mahdollisuuteni tulleen nyt äitiysloman jälkeen – voisin hoitaa lapsia kotona ja samalla opiskella. Toki tässäkin on sumplimista, koska kaksi pienintä on edelleen kotihoidossa, mutta yritän tehdä tehtäviä lasten nukkuessa, leikkiessä keskenään tai ulkoillessa miehen kanssa. Koulutus on myös tosi itsenäistä, mikä toisaalta sopii minulle. Lähiopetusta on vain muutaman kerran kuussa.

Siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi opiskellut. Valmistuin juuri ennen ensimmäisen lapsen syntymistä loppuvuonna 2001. Tuntuu, että tällä välin moni asia on muuttunut. Nyt esimerkiksi suurin osa materiaaleista löytyy suoraan netistä. Toisaalta tosi hyvä juttu, toisaalta olen jo ehtinyt kaivata perinteisiä kirjoja! Tuntuu jo nyt etteivät silmäni jaksa seurata monimutkaista tekstiä toisesta ruudusta ja omaa tekstiäni toisesta kovin kauaa, kun avaan ”kirjan” toiseen ruutuun ja oman tekstini Wordilla toiseen. Kumma juttu, että esimerkiksi blogeja jaksaisin kyllä lukea vaikka kuinka kauan, mutta nyt tuntuu, että rivit hyppelevät silmissä. Samoin tehtävät palautetaan opettajille suoraan koulun oman järjestelmän kautta sähköisesti. Niitä ei enää printtailla ja kuljeteta opettajalle muovitaskussa. No, ainakin paperia säästyy! Myös opetussuunnitelmat jne. löytyvät tietysti järjestelmästä.

Pientä alkukankeutta on siis havaittavissa tämän mamman opiskelujen aloittamisessa, vaikka motivoitunut olenkin, mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu! Vaikka nyt hieman tuntuukin, että mihin ihmeeseen olen taas pääni pistänyt…

 

 

 

6

1-vuotias

Meidän nuorimmainen poika  täytti jo vuoden eli vauva-aika on takanapäin. Miten nopeasti aika onkaan taas mennyt! Pojasta on kasvanut taapero, joka kävelee tukea vasten, kiipeilee ja konttaa. Ihan vielä hän ei uskalla/osaa kävellä ilman tukea, vaikka välillä onkin päästämäisillään tuesta irti. Poika osaa jo muutamia sanoja. Hän haluaisi kovasti syödä itse, mutta ruokaa taitaa eksyä enemmän vaatteille ja kaikkialle muualle kuin suuhun. Usein teen niin, että annan pojalle omaan käteen yhden lusikan ja syötän häntä itse toisella. Näin poika saa harjoitella itse syömistä, mutta saa myös mahansa täyteen. Kovin ”vauvamaiset” lelut eivät enää kiinnosta, vaan ne poika heittää armotta menemään, mm. ennen niin rakas Sophie the Giraffe lentää kaaressa lattialle – tosin tavaroiden heittely on pojasta muutenkin nyt kovin hauskaa: pallonheittely taitaa olla yksi lempileikeistä tällä hetkellä. Lempilelu pallon lisäksi taitaa olla tämä 3-vuotiaalle aikoinaan ostettu potkutteluauto, joka on isoveljelle vieläkin kovin rakas. Onneksi hän antaa, yllätyksekseni, pikkuveljenkin ajella tällä uskollisesti palvelleella ajopelillä.

Lapset pyysivät tekemään tämmöisen Pinterestista löytyneen kalakakun päivänsankarille: http://media-cache-ec0.pinimg.com/originals/d6/bb/0f/d6bb0fb9968c4980f926e48174305186.jpg. Idea näytti hauskalta ja helpolta toteuttaa. Yritin sitten muokata lasten lempparikakusta, Sacher-kakusta, kalan M&M-karkeilla koristeltuna. Lisäsin vielä tarjottimelle jäljelle jääneitä sinisiä karkkeja vedeksi ja vihreitä karkkeja kalan ruuaksi. Pinterestista löytyy muuten muitakin upeita karkkikakkuja, jotka on tosin taidettu toteuttaa Smarties-karkeilla. En löytänyt Smartieseja mistään (paitsi Lidlistä mini-versioita), joten käytin itse M&M:ia.

Lopputulos näytti mielestäni vähän hassulta ja oli jopa omaan makuuni liian makeaa. Tällainen karkkikoristelu toimisikin mielestäni paremmin jonkin hieman vähemmän makean kakun kanssa – Sacher-kakkuhan on jo itsessään tosi makeaa. Mutta lapset tykkäsivät! Eiköhän sokerihumala ole taattu tällä kakulla loppu päiväksi?!