Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Kärsivällinen odotus palkittiin viimein ja sain Jennifer Worthin ”Hakekaa kätilö!” -kirjan kirjastosta jonotettuani sitä parisen kuukautta. Ihastuin kyseiseen tv-sarjaan ja odotin innolla kirjan lukemista. Kirja ei tuottanut pettymystä, vaan oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja elävästi kirjoitettu!

Kirja kertoo kätilön ja aluesairaanhoitajan työstä nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Elämä oli tuohon aikaan kovaa ja usein kovin köyhää. Suurin osa perheistä asui todella ahtaasti, esimerkiksi 10-12-lapsiset perheet saattoivat asua kaksioissa! Eipä pitäisi valittaa tilan ahtautta, kun asumme pienessä neliössä neljän lapsen kanssa, vaikka nykymittapuun mukaan asummekin ahtaasti! 1950-luvun Lontoon East endiläisten mielestä meillä olisi varmasti ruhtinaallisen paljon tilaa. Asuinolosuhteemme ovat kehittyneet yllättävällä vauhdilla! Itse asiassa yllätyin, että kirjassa kuvatunlainen kurjuus oli niinkin yleistä vielä 1950-luvulla Lontoossa! Äitini totesi, että kyllä Suomessakin asuttiin usein tosi ahtaasti vielä 1950-luvulla!

Kirjassa on useita koskettavia tarinoita nuoren kätilön näkökulmasta kuvattuina. Itseäni eniten kosketti ehkä tarina pienestä keskosesta, jonka äiti halusi hoitaa lastaan, lääkäreiden vastustuksesta huolimatta, itse kotona. Kyseessä oli äidin 25. lapsi! Kyseinen tarina kosketti myös Hakekaa kätilö-tv-sarjassa ja jo tuolloin epäilin, olisiko noin pieni keskonen voinut todellakin selvitä ilman tehohoitoa! Epäilin, että kertomus olisi ollut kaunisteltu. Tuolloinhan eräs lukija kertoi, kuinka hänen miehensäkin oli selvinnyt pienenä syntyneenä keskosena Algeriassa siten, että hänen äitinsä oli hoivannut häntä rintojensa välissä. Kirjan äiti teetätti pikkuiselle vauvalleen kankaisen pussin, jossa kantoi lastaan rintojensa välissä ja syötti tätä lyhyin välein pienen annoksen kerrallaan. Tuon ajan lääkäritkin sanoivat äidille, että ilman tehohoitoa vauva menehtyisi, mutta espanjaa puhunut äiti vastusti vauvan viemistä sairaalaan todeten ”No morirà” – ”Ei kuole”. Eikä vauva kuollut. Nuori kätilö pohti myöhemmin, miten äiti osasi toimia noin? Oliko hän nähnyt jonkun hoitavan keskosta siten vai toimiko hän pelkän äidinvaiston varassa? Nykyisinhän keskosia pidetään tehohoidon rinnalla paljon ns. kenguruhoidossa äidin tai isän paidan sisällä! Nuori kätilö pohti myös, että äidin ihon tasainen lämpö piti vauvan ruumiinlämmön vakaana ja että kenties äidin rintakehän liikkeet hengityksen tahdissa auttoivat vauvaa tämän kriittisten ensimmäisten elinviikkojen aikana. Hän jopa pohti, annammeko liian suuren painoarvon tekniikalle ja laitteille ja epäili, että jos vauva ja äiti olisi erotettu toisistaan vastoin äidin tahtoa, olisi kriittisessä tilassa itsekin ollut äiti varmasti kuollut.

Kirjassa on toinen toistaan koskettavampia tarinoita, mm. nuoresta tytöstä, joka ajautui ilotytöksi ja jonka lapsi annettiin adoptoitavaksi, vanhuksesta, joka oli aikoinaan menettänyt useamman lapsensa köyhäintalossa, vanhuudenhöperöstä nunnasta, slummioloihin syntyneistä lapsista ja monista muista. Kirja kertoo myös nuoren kätilön omasta henkisestä kasvusta. Jotkut potilaat jopa inhottivat häntä ensialkuun, mutta kun hän kuuli heidän tarinansa, hän oppi näkemään heidän inhimillisyytensä likaisen ulkokuoren takaa.

Suosittelen kirjaa! Jos kirja pitäisi arvioida tähdin, antaisin varmaankin neljä viidestä tähdestä.

Mainokset

4 thoughts on “Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s