Lapsen salaisuus

Innostuin Montessori-menetelmistä luettuani Helena Parkkosen kirjoittaman kirjan ”Auta minua tekemään itse, Montessori-menetelmän sovelluksia” (WSOY, 1991) niin, että yritin etsiä aiheesta lisää luettavaa. (Kirjasta löytyy lisätietoja blogitekstistäni täältä: https://lastensilmin.com/2013/04/30/auta-minua-tekemaan-itse/.)

Löysinkin kirjastosta jälleen Helmetin avustuksella Maria Montessorin kirjan ”Lapsen salaisuus” (Maria Montessori 1936, Wsoy 1984), jonka on italian kielestä lyhentäen suomentanut J.A. Hollo.

Takakannen teksti:

” Maria Montessori (1870-1952), italialainen lääkäri ja pedagogi, julkaisi kuuluisaksi tulleen kirjansa vuonna 1936. Sitä ennen hän oli jo monin tavoin vaikuttanut edistävästi lasten kasvatus- ja opetusmenetelmien kehittämiseen. Vuonna 1907 hän perusti ensimmäisen koulukotinsa, ja sen jälkeen Montessori-järjestelmän mukaisia lastentarhoja ja kouluja on muodostettu ympäri maailman. Maria Montessori korostaa menetelmässään lasten vapaata omatoimisuutta ja lapsen omalaatuisuuden ymmärtämisen ja kunnioittamisen tärkeyttä. Hänen kirjansa on yhteenveto näistä ajatuksista ja kokemuksista pitkän pedagogiuran varrelta.”

Aloitettuani kirjan, ajattelin ensin, etten ehkä jaksa lukea sitä loppuun asti. Teksti oli ymmärrettävästi vanhahtavaa ja ”filosofista”. Montessori kirjoittaa paljon mm. lapsen sielullisesta kehityksestä. Hyvin käytännönläheisen Helena Parkkosen kirjan ”Auta minua tekemään itse, Montessori-menetelmän sovelluksia” jälkeen tämä kirja oli erilainen lukukokemus. Kuitenkin jatkettuani lukemista eteenpäin, kirja tempasi mukaansa ja luin sen ahmien loppuun asti. Kirja tarjoaa myös monia käytännön esimerkkejä ”filosofisemman” puolensa lisäksi. Maria Montessori teki minuun jälleen suuren vaikutuksen!

Hän tuntui olevan monissa näkemyksissään aikaansa edellä: hän mm. kritisoi tapaa, jolla vastasyntyneet aikoinaan erotettiin äideistään; äiti jätettiin rauhaan lepäämään ja tuotiin äidille vain ruoka-aikoina, kuten Suomessakin on toimittu ainakin vielä minunkin synnyttyäni 70-luvun loppu puolella! Itse asiassa vielä 2000-luvulla oma äitini ihmetteli, hoidinko tosiaankin itse vastasyntynyttä yölläkin! Minulle asia oli itsestäänselvyys, mutta näköjään vanhakantaiset tottumukset istuvat tiukassa. Lapset siis vietiin pois häiritsemästä vastasynnyttänyttä äitiä. Maria Montessori esittää tilanteesta osuvan vertauksen: ”Niin lasta kuljetetaan edestakaisin, puetaan ja koristetaan. Tämä merkitsee samaa kuin jos äidin pitäisi heti lapsen synnyttyä nousta ja pukeutua hienosti, kuin kutsuja varten. Vastasyntynyt viedään kylpyyn, sitten hän joutuu hierottavaksi ja saa iholleen jauhetta, aivan samoin kuin isommat lapset. Yhtä hyvin voisi äiti lähteä kylpyhuoneeseen, tehdä kauneushoidon kaikki temput, jutella kamarineitinsä ja kampaajansa kanssa jne. Lapsi tuodaan ruoka-aikoina äidin luo, ja hän heiluu tuojan käsivarsilla. Yhtä hyvin voisi äiti nousta autoon, joka huonosti kivettyä katua pitkin veisi hänet aterialle suureen hotelliin. Lapsi nostetaan kätkyestä, hänet nostetaan aikuisen ihmisen olkapään tasalle ja sitten hänet lasketaan vuoteeseen äidin viereen. Ei olisi ihmeempää, jos äiti vietäisiin hissiin, joka epäkuntoon joutuneena kulkisi pysähtymättä ylös ja alas.”

Montessorin aikana ajateltiin yleisesti, ettei vastasyntynyt ole ”tajuinen olento” ja ettei hän siksi voi tuntea mielipahaa tai -hyvää. Siksi vastasyntyneitä ei koettu tarpeelliseksi käsitellä niin varovaisesti. Montessori itse oli toista mieltä!

Ihailen Montessorin ilmeistä kiinnostusta lapsia kohtaan: hän halusi ymmärtää syyt lasten käyttäytymisen taustalla. Ihailen myös sitä, että varakkaasta perheestä lähtöisin oleva koulutettu nainen keskitti tarmonsa heikommassa asemassa olevien tilanteen parantamiseen! Hän myös kehottaa kasvattajia keskittymään ”lasten pahojen taipumusten”, ”hänen vallattomuuksiensa” estämisen sijaan etsimään ennen kaikkea omia vikojaan, omia pahoja taipumuksiaan. ”On parasta poistaa ensin malka omasta silmästä ja vasta sitten raiska lapsen silmästä”, toteaa Montessori. Hänen mielestään pahin vika, joka estää ymmärtämästä lasta on suuttumus, kiukku. Miten viisas ajatus!

Mainokset

3 thoughts on “Lapsen salaisuus

  1. Olen tuosta omien vikojen etsimisestä samaa mieltä! tuo oli hyvin sanottu ja samaa tässä opettelen itse kantapään kautta. Siispä minulla ja Kirpulla on nyt yhteinen tietokonevieroitus, kun sama asia joka minulle on ongelma – facebookin ja sähköpostin katsominen vähän väliä ja istuminen koneella kun pitäisi tehdä ihan muuta – alkoi tarttua jo Kirppuunkin joka on kuitenkin vasta jo kaksi ja puoli. Kun en halua tietokoneriippuvaista taaperoa, piti ensin aloittaa itsestä…

    Tykkää

  2. Niin, kyllähän oman esimerkin voima opettajana on uskomaton! Netti on muuten uskomaton koukuttaja – itsekin yritän vähentää netissä roikkumista! Onneksi kesäisin tulee ulkoiltua niin paljon, että koneella olo jää väkisin vähemmälle :).

    Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: Kaikki alkoi pienestä perhosen toukasta… | lastensilmin

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s