2

Futis-kuulumisia

futiskenttäTänään oli ihanan aurinkoinen päivä! Taitaa se kevät pikkuhiljaa tulla… Minunkin piti jo vaihtaa untuvatakki ohuempaan, vaikka vilukissa olenkin… Vanhin poika on ollut tosi tyytyväinen, kun lähi-futiskenttämme on saatu raivattua lumen keskeltä – hänen joukkueensa kentälle on meiltä aika matka, eikä sinne voi mennä harjoittelemaan aina, kun huvittaa, mutta tänne lähikentälle voi, jos vain sekaan mahtuu! Tänään paikalla oli paljon pelaajia, vaikka kuvassa näyttääkin tyhjältä. Myös tyttö ja kolmevuotias pääsivät tänään pelaamaan! Kolmevuotiaskin on jo yllättävän taitava pallon käsittelijä. Vanhin poika on osallistunut viime aikoina moneen turnaukseen ja käynyt ahkerasti treeneissä. Pieniltä loukkaantumisiltakaan ei ole vältytty. Intoa on edelleenkin vaikka muille jakaa.

Olen itse viime aikoina  tutustunut jalkapallomaailmaan lukemalla peräti kolme futisaiheista kirjaa: Luca Caiolin: Lionel Messi, Poika, josta tuli jalkapallolegenda, David Lagercrantzin: Minä, Zlatan Ibrahimovic sekä Olli Hakalan Sami Hyypiä, Voikkaalta Valioliigaan. Mielenkiintoisin näistä oli mielestäni Zlatanista kertova kirja, joka kertoi avoimesti Zlatanin elämästä sekä jalkapallomaailman kovuudesta. Messistä ja Sami Hyypiästä kertovat kirjat olivat makuuni hieman liian ”kiiltokuvamaisia” ja ehkä keskittyivät liikaakin pelkkien pelien kuvailuun. Olisin halunnut tietää enemmän esimerkiksi heidän lapsuudestaan, vaikka toisaalta kyllä ymmärrän senkin, että he halunnevat pitää selkeän eron yksityisyyden ja julkisuuden välillä. Toisaalta Messistä ja Hyypiästä kertovat kirjat voisin antaa poikani luettaviksi koska tahansa, Zlatanin kirjan kohdalla miettisin hieman – hän kun ei ole ollut aivan puhdas pulmunen, minkä kertookin kirjassa avoimesti. Toisaalta hän tuntuu ottaneen mokistaan opikseen eli sikäli voisin kyllä antaa lapseni kirjan lukea. Hän ei toistaiseksi ole lukenut näistä yhtäkään kokonaan, vaikka joukkuekavereilla on kuulemma ollutkin leireillä iltalukemisena sekä Zlatanista että Messistä kertovat kirjat. Sami Hyypiän tarina oli siinä mielessä mielenkiintoinen, etten ollut tiennyt hänen toimineen jopa Liverpoolin kapteenina ja voittaneen sekä Euroopan Supercupin, UEFA-cupin ja Englannin cupin. Aikamoinen saavutus pieneltä paikkakunnalta tulevalta suomalaispelaajalta!

3

Kim-peli

Pelasimme tänään kolmevuotiaan kanssa Kim-peliä. Pelin ideana on, että pöydälle laitetaan esineitä, jotka pelaajat yrittävät painaa mieleen. Pelaajat laittavat silmät kiinni ja ohjaaja poistaa yhden esineen. Pelaajat yrittävät muistaa, mikä puuttuu. Peliin sopivat monet pienet esineet tai esimerkiksi kuvakortit. Me käytimme eilen pilttipurkin kansista tekemiäni kortteja ja toistimme sanoja monta kertaa niiden mieleenpainamiseksi. Poika tykkäsi pelistä ja halusi myös välillä toimia ohjaajana, jolloin minä yritin muistella, mikä kuva puuttuu. Tämä on tehokas tapa esimerkiksi uusien sanojen tai vaikkapa kirjainten opetteluun  ja hauskaa ajanvietettä.

Täältä löytyy hauska kierrätysaiheinen versio edistyneemmille pelaajille: http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/Tietori/ymparistotieto_kim_peli .

0

Muistakaahan siirtää kelloja :)

Muistakaahan siirtää kelloja ensi yönä tunnilla eteenpäin – Suomessa siirrytään kesäaikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siirtämällä kelloja tunnilla eteenpäin kello kolme yöllä. Hyvä, äitini opettama, muistisääntö on, että kelloja siirretään aina kesää kohti ja nyt kun kesä on vielä edessä päin, siirretään kelloja siis eteenpäin. Muistutan asiasta, koska olen kerran itse odottanut huolissani mummiani vierailulle Helsinkiin. Mummi oli jo melkein tunnin myöhässä, kun soitin huolissani äidilleni ja kysyin, onko mummi lähtenyt matkaan. Olisi pitänyt olla enemmän huolissani itsestäni – en ollut muistanut siirtää kelloa…

Helsingin Sanomista löytyy mielenkiintoinen artikkeli aiheesta: http://www.hs.fi/kotimaa/Unitutkijat+tyrm%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+kes%C3%A4aikaan+siirtymisen/a1364610795336 .

6

Aakkospeli pilttipurkkien kansista

   006007

3-vuotias poika on alkanut kiinnostua aakkosista – luultavasti seuratessaan vanhempien sisarusten läksyjen tekoa ja isosiskon lukemaan opettelua. Sisko myös pitää veljelle ahkerasti koulua, jossa poika jää välillä jälki-istuntoon ja äidille tulee tiedotteita huonosta käytöksestä :). Jännää sikäli, että tyttö itse ei tällaisia ole saanut…

Olen jo jonkin aikaa säästänyt ja pessyt pilttipurkkien kansia ja tänään ne pääsivät viimein käyttöön. Tein Wordin ja Clip Artin avulla kuvat ja kirjaimet, jotka liimasin kansien sisäpuolille. Säilytysrasia syntyi peltisestä keksipurkista.

Peliä voi pelata joko muistipelinä siten, että parin muodostaa kirjain sekä sana, joka alkaa kyseisellä kirjaimella tai sitten niin, että kuvat ja kirjaimet on käännetty näkyviin ja lapsi etsii parit – vaikkapa kuvatekstien avulla alkuun. Alussa peliin kannattaa ottaa mukaan vain muutama kansi. Me innostuimme pelaamaan tänään porukalla koko kasalla, mikä oli tietysti liian haastavaa 3-vuotiaalle, mutta kovasti hän yritti ja ainakin sanat ja kirjaimet tulivat hieman tutuiksi, kun toistimme niitä kansia avatessamme. Jopa vauva seurasi peliä pöydän ääressä syöttötuolissa istuen.

2

Pehmeitä kasviksia

Innostuin virkatuista muffinseista niin, että virkkasin samantien Ikean pehmokasvisten kaveriksi kurkun ja tomaatin. Tomaatti tosin näyttää lasten mielestä enemmän mansikalta – mutta jokatapauksessa sekin pääsi leikkiin mukaan. Näitä on kiva tehdä ja tuleepahan jämälangat käytettyä :)! Mistähän löytäisi lisää aikaa näpertelylle…

6

Perhosia salaatissani

Ihastuimme eilen vaaleanpunaisiin perhosmuotteihimme ja tänään mietin, mitä niillä voisi vielä muotoilla. Lopulta leikkasimme pienellä muotilla 3-vuotiaan kanssa juustonjämän, joka oli jo sen verran ohut, että juustohöylällä oli vaikea leikata, mutta juuri sen verran paksu, että muotilla sai kivasti ja helposti nättejä pikkuperhosia. Koristelin perhosilla salaatin. Nam!

3

Piparinleipomistalkoot

Meidän koululaisilla alkoi loma jo tänään ja päätimme leipoa porukalla ensimmäisen lomapäivän kunniaksi. Ensimmäiseksi teimme yksinkertaisia wienertankoja.

Taikinaan tulee:
125g voita
3/4dl sokeria
1 kananmuna
1tl vaniljasokeria
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Vadelmahilloa

Voi ja sokeri vatkataan ensin, minkä jälkeen lisätään loput ainekset ja sekoitetaan. Taikinasta muotoillaan pitkiä pötkylöitä, joiden keskelle tehdään sormella kolo hilloa varten. Levitetään hillo ja paistetaan 200-asteisessa uunissa n.12-15 minuuttia. Annetaan jäähtyä, minkä jälkeen levitetään kuorrute reunoille.

Kuorrutus:
2dl pölysokeria
1 ,5rkl vettä

Annetaan kuorrutteen jähmettyä ja leikataan vinoittain.

Sorruin tässä yhtenä päivänä ostamaan Koristeelliset kakut -lehden ensimmäisen numeron – lähinnä suloisten vaaleanpunaisten perhos-piparimuottien ja edullisen tutustumishinnan vuoksi. Lehden mukana tullut pahvinen muffinsiasetti päätyi lasten muffinsileikkeihin virkattujen muffinsien alustaksi, mutta perhosmuotteja tulen varmasti käyttämään itse!

Lehdestä löytyy mm. yksityiskohtaiset ohjeet näin hienojen perhospipareiden valmistamiseen.

Wau! Omat hermoni eivät tänään kuitenkaan riittäneet tuollaisten kokeiluun, vaan teimme yksinkertaisempia perhosia. Tein helpon taikinan lehden ohjetta mukaillen:

125g suolatonta voita

1,5dl (125g) hienoasokeria

1 keskikokoinen muna

1tl vaniljauutetta

4dl (250g) jauhoja

Minä korvasin vaniljauutteen vaniljasokerilla ja voikin oli ihan tavallista.

Ensimmäiseksi sekoitin voin ja sokerin kuohkeaksi. Sitten lisäsin munan ja vaniljasokerin. Sekoitin. Siivilöin puolet jauhoista sekaan. Sekoitin. Sitten loput jauhoista ja taas sekoitin. Lopuksi vaivasin taikinan käsin sileäksi. Ja laitoin jääkaappiin lepäämään noin puoleksi tunniksi. Lehdessä suositeltiin lepuuttamista muovikelmuun käärittynä.

Lopulta lapset pääsivät töihin – leipomaan perhospipareita! Taikina oli jääkaapin jäljiltä helposti leivottavaa eli sopii hyvin lasten käyttöön. Kymmenen minuutin kuluttua pellillä oli paljon hienoja perhosia odottamassa paistamista. Kokeilimme vielä tehdä muutamaan karkki-ikkunoita Ässä-mix-karkeista; tein perhosten siipiin pienet kolot, jonne upotin karkin ensin sitä hieman ohuemmaksi muotoiltuani. Paistoin 180-asteisessa uunissa n.15 minuuttia.

Karkki-ikkunoista tuli kauniita – varsinkin valoa vasten katsottuina. Joku toinen karkki olisi voinut sulaa vieläkin paremmin. Maultaan ikkunat eivät olleet tosin kovin hyviä ja jäivät helposti kiinni hampaisiin… Ehkä kuitenkin on maukkaampaa syödä karkit karkkeina ja piparit pipareina, mutta kyllä näillä ikkunoilla saa helposti näyttävyyttä pipareihin…