Leijonaa mä metsästän – ilmaisretkellä luonnontieteellisessä museossa

Olimme tässä yhtenä torstaina luonnontieteellisessä museossa kolmen pienimmän lapsen kanssa. Tuonne on ilmainen sisäänpääsy kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 16-18 (kesällä klo 15-17) – aikaisemmin oli joka torstaina, mutta nyt vapaata sisäänpääsyaikaa on näköjään supistettu. Mielestäni on hyvä, että vapaalla sisäänpääsyllä tarjotaan kaikille mahdollisuus museokäyntiin. Samoin jos lapsi sattuisikin saamaan museossa itkupotkuraivarit kesken museokäynnin, ei harmittaisi poistua, kun ei ole maksanut pääsymaksusta. Meidän lapset eivät onneksi raivareita saaneet, vaan viihtyivät hyvin. Kuitenkin tuo pari tuntia, jonka sai ilmaiseksi olla, riitti erinomaisesti – paljon kauempaa lapset eivät olisi tainneet jaksaakaan ja ehdimme tutustua joka osastoon pintapuolisesti sekä tutkimaan tarkemmin muutamaa lapsia erityisesti kiinnostanutta kohdetta.

Pienin liikkui museossa rattailla ja mahduimme hyvin kulkemaan. Hissillä oli näppärää mennä kerroksesta toiseen. Moni vauva näytti liikkuvan kantoliinassa/-repussa, mutta meidän vauva ei valitettavasti viihtynyt ollenkaan ostamassani Hug-a-bubissa, joten rattailla oli mentävä. Onneksi rattaamme ovat sen verran pienet, ettemme olleet tukkeina hyökkäysvaunuinemme. Museon vessasta löytyi hoitoalusta eli vaipankin vaihtaminen onnistui. Päällysvaatteet voi jättää naulakoihin tai lukollisiin säilytyslokeroihin.

Mielenkiintoisimpia kohteita lasten mielestä taisivat olla Maailman luonto- sekä Lepakko-näyttelyt. Erityisesti lapset tykkäsivät pienestä tilasta, jonne oli luotu afrikkalaisen yön tunnelmaa. Ensin kolmevuotias ei meinannut uskaltaa astua hämärään huoneeseen, mutta lopulta uskalsi ja ihasteli sisälle luotua maisemaa pitkään. Lapsia kiinnosti tietysti myös heti sisääntuloaulassa oleva iso norsu, joka tuntuu olevan melkein museon maskotti. 3-vuotias poika napsaisi kännykälläni näin hauskan kuvan. Arvatkaas, kuka on kuvassa!

Arvaa kuka!

Dinosauruksista lapsemme eivät harmikseni ole koskaan olleet kiinnostuneita. Itse lapsena osasin ulkoa tunnistaa niin meganeurat kuin tyrannosaurus rexitkin ja edelleenkin pidän dinosaurusten luurankoja museon yhtenä kiinnostavimmista ja kiehtovimmista kohteista. Uskoisin, että monia muita lapsia nämä jättiläismäiset luurangot kiehtoisivat myös.

Omia eväita voi syödä 4. kerroksen porrastasanteella. Meillä oli tällä kertaa mukana pieniä herkkuja. Netistä voi muuten tulostaa lapsille etukäteen kivoja tehtäviä, joihin voi yhdessä miettiä ratkaisuja museokäynnin aikana. Tehtäviä löytyy täältä: http://www.luomus.fi/lapset/ .

Talvilomaviikolla museossa olisi tarjolla tällaista (kopioitu museon omilta nettisivuilta):

”Tulossa talvilomalla: Tulta, jäätä, kanahaukan kynsiä – tiedettä ja toimintaa!
Tiesitkö, että maailma ja sitä asuttavat oliot on tehty meteoriittiaineesta? Entä millaisia otuksia vaelsi jääkausiaikaan mammuttien rinnalla? Tai oletko havainnut kotimaamme kallioperästä löytyviä muinaisten tulivuorten jättämiä jälkiä?

Tule tapaamaan Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen paleontologia ja geologeja. Heidän kanssaan pääset kurkistamaan jääkauteen, maailman syntyhistoriaan ja Suomen tuliperäiseen menneisyyteen. Samalla voit taiteilla oman tulivuoresi tai osallistua piirustuspajoihin, joissa perehdytään eläinten jälkiin ja tutustutaan jättimäiseen giganotosaurukseen. Tervetuloa!

Talvilomaviikko 8 (19.2.–24.2.2013)
Tiistai ja keskiviikko 19.–20.2., klo 11–13 – Jääkauden eläimiä ja tulivuoria
Mammuttien kanssa aroa asutti niin villasarvikuono kuin sapelihammaskissa, tuo aikansa hurja peto. Paleontologi Pirkko Ukkonen kertoo jääkaudesta ja sen eläimistä kolmannen kerroksen Elämän historia -näyttelyssä.

Toisen kerroksen Työpajassa voit piirtää oman tulivuoresi ja kuulla, mitä jännittävää geologi Elina Lehtosella on kerrottavanaan oikeista tulivuorista.

Torstai ja perjantai 21.–22.2., klo 11–13 – Meteoriitteja ja tuliperäistä menneisyyttä
Geologi Arto Luttinen kertoo meteoriiteista ja niiden vaikutuksista elämän syntyyn, kehitykseen ja tuhoon kotiplaneetallamme. Alkuräjähdystä ja muita taivaankappaleiden vaikutuksia esitellään Elämän historia -näyttelyssä.

Geologi Jussi Heinonen puolestaan kertoo Suomen tuliperäisestä historiasta ja siitä millaisiin tulivuoren jäänteisiin voi törmätä kulkiessaan Suomen luonnossa (3. krs).

Torstai-sunnuntai 21.2.–24.2. klo 11–14 – Eläinten jäljillä
Perehdytään ja piirretään eläinten jälkiä museon toisen kerroksen työpajassa.

Talvilomaviikko 9 (26.2.–3.3.2013)
Keskiviikko ja torstai 27.2.–28.2. klo 10–13 – Eläinten jäljillä
Perehdytään ja piirretään eläinten jälkiä museon toisen kerroksen työpajassa.

Lauantai 2.3. klo 11–13 – Huuhkajan höyheniä ja kanahaukan kynsiä
Kenellä on pehmeimmät höyhenet? Mitä oksennuspallo kertoo linnun ruokavaliosta? Miltä tuntuu koskettaa kanahaukkaa? Tule, tutki ja tutustu!

Lauantai ja sunnuntai 2.3.–3.3. klo 12–15 – Giganotosaurus -piirustuspiste
Tule ja piirrä hirmuisista hirmuisin hirmulisko! Elämän historia -näyttelyssä, kolmannessa kerroksessa.”

Museo sijaitsee osoitteessa: Pohjoinen Rautatiekatu 13.

Suosittelen!

Mainokset

5 thoughts on “Leijonaa mä metsästän – ilmaisretkellä luonnontieteellisessä museossa

  1. Kiitos vinkistä! Tää olisikin kiinnostava kohde! Me käydään museoissa, eläintarhoissa ym. aina ulkomailla. Pitäisi kunnostautua ja tehdä samaa myös kotimaassa. Noita ulkomaanreissuja kun ei niin kovin montaa vuodessa ole.

    Tykkää

  2. Sama juttu – monet erilaiset eläintarhat on tullut koluttua… Erityisesti tykkään saksalaisista eläintarhoista, joissa tuntuu, että eläinten oloihin on panostettu ja erilaisia eläimiä on vaikka millä mitalla. Tallinnan eläintarhassa eläinten pienet tilat harmittavat, mutta toisaalta lapset pääsivät näkemään eläimiä tosi läheltä. Tuollahan tosin taisi käydä se onnettomuuskin, kun jääkarhu pääsi näykkäisemään jotakin vierailijaa eli tarkkana saa olla – myöskään turvallisuus ei taida olla ihan tottumallamme tasolla. Jääkarhu oli kylläkin tosi mielenkiintoinen otus – välillä tuntui kuin se olisi tarkoituksellisesti esiintynyt meille vierailijoille. Tallinnan eläintarhassa oli myös mukava kotieläinalue, jossa lapset pääsivät koskemaankin eläimiä! Olen kuullut useammalta taholta, että Tallinnassa eläinten oloja yritetään kovasti parantaa ja siten perustelin käyntimme oikeutusta itselleni – ehkäpä meidänkin rovoistamme osa päätyi eläinten olojen parantamiseen – ainakin haluaisin uskoa niin!

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s