Käsi, joka vaunuja heilutti – aikamatkalla 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa

hienot vaunut

Tämä ihana mummini kätköistä löydetty kuva mummin vuonna 1927 syntyneestä siskosta hienoissa vaunuissaan sai minut miettimään, millaista mahtoi olla äitiys ja lapsuus 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella. Millaiseen maailmaan tämä pikkuinen tyttö syntyi? Tämän pohdintani innoittamana lainasin kirjastoreissullani kirjan ”Suomalaisen arjen historia, Modernin Suomen synty” (WS Bookwell Oy, Porvoo 2007). Kirjasta löytyi monia mielenkiintoisia asioita ko. ajankohdan äitiydestä ja lapsuudesta sekä kyseisestä ajanjaksosta muutenkin. Käytän kirjaa kirjoitelmani lähteenä. Aikamatka alkakoon!

1880-luvulla kirjoitustaitoisia oli Suomessa tilastotietojen mukaan n.13% kaikista 15 vuotta täyttäneistä. Vielä vuosisadan vaihteessa suomalaisista 60% oli kirjoitustaidottomia. Ajanjaksolta on säilynyt jonkinverran päiväkirjoja ja muistelmia, jotka valottavat kirjoittajiensa henkilökohtaista elämää – monet kertovat myös lapsuuskokemuksiaan, joita usein leimaa niukkuus, köyhyys ja elämän ennakoimattomuus. Lapsia on joutunut piioiksi vieraisiin perheisiin sekä kerjuulle ”maailmalle mierolaan” nälkävuosina. Monet lapset aloittivat työnteon nuorina, esimerkiksi kulkukauppiaan ja entisen sotilaan poika Frans Leivo (s.1878) aloitti jokapäiväisen ”rihman kutomisen” 5-vuotiaana! 8-vuotiaana hän opetteli metsästämään. Olen itse syntynyt 100 vuotta Fransia myöhemmin ja sain leikkiä tuonikäisenä nukeilla ja pehmoleluilla vailla huolen häivää perheen toimeentulosta.

Kansakouluja perustettiin Suomeen 1860-luvulta alkaen ja 1890-luvulla kouluverkon piirissä oli jo suurin osa maasta. Kaikki eivät kuitenkaan päässeet kouluun. Osan lapsista oli tehtävä työtä jo pienestä pitäen. Kaikissa sivukylissä ei myöskään ollut kouluja eikä kaikilla perheillä ollut varoja lähettää lapsia matkan päähän sukulaisten tai tuttavien luokse tai koulun yhteydessä olleeseen asuntolaan kouluviikoiksi. Aivan tavatonta ei ollut sekään, ettei monilapsisessa, vähävaraisessa perheessä ollut riittävästi lämpimiä talvivaatteita ja kenkiä kaikille lapsille.

Työt jakautuivat selkeästi miesten ja naisten töihin. Lisäksi oli vielä miesten töitä, joita naisetkin tekivät. Karkeasti ottaen ulkotyöt olivat miesten ja sisätyöt naisten töitä. Pienviljelmien naiset sekä itselliset naiset tekivät kudonta- ja kehruutöitä talollisille ja kävivät pyykillä. Naiset ansaitsivat rahaa myös esimerkiksi marjastamalla. Hyvää emäntää kuvailtiin uutteraksi, työkykyiseksi, hyväluonteiseksi sekä vankkarakenteiseksi – saatettiinpa häntä verrata jopa hevoseen! Maataloissa naisilla oli emännän tai piian rooli. Säätyläiskodeissa naiset huolehtivat lastenkasvatuksesta ja kotitalouden töiden johtamisesta.

Luokkaerot olivat jyrkät. Varakkaita olivat esimerkiksi papit ja oppikoulunopettajat ja keskituloisia talolliset, käsityöläiset, pikkukauppiaat ja pikkuvirkamiehet. Varakkailla oli palvelijoita ja he asuivat tilavasti. Heillä oli varaa herkkuihin, uusiin vaatteisiin ja lasten koulutukseen. Heidän elämäänsä saattoivat kuulua myös oma kirjasto, piano sekä kesähuvila. Keskituloisilla ei ollut varaa ylellisyyksiin, mutta he eivät eläneet puutteessakaan. He asuivat yleensä joko omassa tai vuokra-asunnossa, jossa saattoi olla kaupungissa sisäkäymälä ja vesijohto. Suurin osa kansasta eli kuitenkin niukkuudessa. Helsingissä vesijohtojen ja viemäriverkoston rakentaminen aloitettiin 1870- ja 1880-luvulla. Vuonna 1910 vesijohto oli 72% Helsingin asuinhuoneistoista ja 37%:ssa vesiklosetti. Vaatteet valmistettiin pitkään itse, mutta vähitellen niitä alettiin myös ostaa. Singerin ompelukoneita tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran 1860-luvulla. 1890-luvulla Suomen naisyhdistys alkoi järjestää käsityö- ja ruuanlaittokursseja. Vuonna 1899 Lucina Hagman perusti Marttajärjestön Sivistystä kodeille -nimisenä.

Avioliitto 1800-luvulla liitti yhteen kaksi ihmistä, mutta myös kaksi sukua. Mies oli perheen pää. Tapoihin kuului, että nuori mies pyysi neidon kättä tämän isältä. Avioliitot solmittiin eliniäksi. Lapsia syntyi tavallisesti perheisiin paljon, mutta korkea lapsikuolleisuus verotti lähes aina lasten määrää. 1800-luvun lopulla 14 vauvaa sadasta kuoli ennen kuin täytti vuoden. Vastasyntyneen odotettavissa oleva elinikä tuolloin oli vain 45 vuotta. Teini-ikäisen odotettavissa oleva elinikä oli kuitenkin jo 60 vuotta. Mietin, miten vanhemmat ovat kestäneet tämän? Uskalsivatko he kiintyä vastasyntyneisiin lapsiinsa samalla lailla kuin nykyäidit? Oliko heillä aikaakaan luoda samalla lailla kiintymyssuhdetta lapsiinsa kaiken työnteon keskellä? On harmillista, ettei ole käytettävissä kansannaisten kirjoituksia aiheesta. Monet varhaisista naiskirjoittajista olivat nimittäin lapsettomia ja äidit eivät kertoneet itsestään vaan kirjoittivat runoja tai proosaa tai keräsivät kansanperinnettä. Ehkäpä he näin halusivat edes pienen hengähdystauon perhe-elämästä? Ehkä heidän kokemuksensa olivat liian kipeitä kirjoitettaviksi? Monet perheet olivat uskonnollisia ja usko kuolemanjälkeiseen elämään sekä toivo jälleennäkemisestä lienee antanut vanhemmille voimia kestää lastensa menetys.

Terveysalan ammattilaisten määrä kasvoi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, mutta terveyspalveluiden saatavuus riippui henkilön asemasta, varallisuudesta ja asuinpaikasta. Säätyläisillä oli jo käytössään yksityislääkäreiden vastaanottoja sekä mahdollisuus kylpylämatkoihin. Kaupungin työläisperheilläkin saattoi olla käytettävissään kaupungin- ja tehtaanlääkäri, kätilö, sairaaloita sekä terveyslautakunta, mutta maalaisilla ainoastaan muutamia kätilöitä, terveyssisaria ja diakonissoja. Hevoskyydillä sairaalaan lähteminen saattoi viedä kokonaisen päivän. Apua haettiin myös kansanparantajilta, rohdoskauppiailta ja papistolta.

1800-luvun lopulla hygienia nousi hallitsevaksi oppialaksi lääketieteen piirissä. Uhkaavimpina terveysongelmina nähtiin maailmanlaajuiset kulkutaudit. Nämä olivat nopeasti leviäviä ja vaativat runsaasti uhreja. Suomessa koettiin mm. koleraepidemiat 1850- ja 1870-luvulla sekä nälkävuosina 1866-68 lavantautiepidemia. Isorokkoakin esiintyi laajoina epidemioina. Vuonna 1883 rokotus määrättiin kuitenkin asteittain pakolliseksi koko maassa, jolloin tauti saatiin kuriin. Kansan parissa rokottamiseen suhtauduttiin pitkään epäluuloisesti – sitä pidettiin lasten rääkkäämisenä ja taikatemppuiluna.

1900-luvulla Suomi alkoi pikkuhiljaa vaurastua. Vielä 1860-luvulla se kuului Euroopan köyhimpiin maihin, mutta 1900-luvulle tultaessa Suomi oli saavuttanut jo eurooppalaisen keskitason. Kuitenkin vielä 1900-luvullakin Suomessa koettiin katovuosien ahdinkoa ja syrjäseutujen lohdutonta surkeutta. Sähköä käytettiin valaistukseen Suomessa ensimmäisen kerran Tampereella Finlaysonin tehtaalla vuonna 1882. Ensimmäinen sähkövoimalaitos rakennettiin maahamme vuonna 1898 Laatokan Karjalaan.

Tiettävästi ensimmäinen auto oli Kytäjän ja Mustion kartanonherralla Hjalmar Linderillä, joka tuotti auton Ranskasta vuonna 1900. Pitkään auto oli kuitenkin harvinaisuus. 1920-luvun alussa autoja ja muita moottoriajoneuvoja oli 2 500 koko maassa, 1930-luvun alussa jo 40 000! Pappani ajeli näin hienolla autolla arviolta 1940-1950-luvulla – kyllä ovat autot tuostakin vielä kovasti kehittyneet!
img007
Osasivatkohan tuon ajan ihmiset ollenkaan kuvitella, että 2000-luvulla lähes joka perheellä on auto, monilla useampikin kuin yksi auto? Olen myös joskus miettinyt, muuttuuko maailma yhtä paljon meidän lastemme elinaikana kuin tuohon aikaan? On jotenkin vaikea kuvitella, miten tästä voitaisiin vielä kehittyä noin huimasti. Ehkäpä lapsemme saavat jo ajaa lentävillä autoilla, jollaisiin muistelen törmänneeni Tieteen kuvalehden artikkelissa jo muutamia vuosia sitten. Artikkelin mukaan tällaiset autot tulisivat jossakin vaiheessa tavallisten kansalaisten ostettaviksi. Toisaalta jo minun aikanani maailma on muuttunut paljon; lapsuudessani ei ollut kännyköitä ja nykyään mietin jopa, miten silloin pärjättiin ilman niitä. Myös esimerkiksi tietokoneet ovat kehittyneet kovasti ja näyttävät kehittyvän edelleen. Internetin tulo yleiseen käyttöön opiskeluaikoinani tuntui myös mullistavalta uudistukselta! Zacharias Topelius totesi jo Maamme kirjassa: ”Jos esi-isämme voisivat vain päiväksikin nousta haudastaan, ihmettelisivät he kaikkea sitä uutta, mitä on tullut heidän Suomeensa vajaan puolen vuosisadan kuluessa”.

Mutta palataanpa 1900-luvun alkuun… Suurimpia tuon ajan aatteita olivat nationalismi, demokratia ja sosialismi. Ensimmäinen maailmansota syttyi kesällä 1914. Suomen oma sotaväki oli lakkautettu ja Suomi säästyi varsinaisilta sotatoimilta. Suomesta lähti kuitenkin satoja vapaaehtoisia sotaan ja suomalaisia palveli myös keisarillisissa sotavoimissa upseereina. Viimeksi mainituista kenraali Gustaf Mannerheim oli yksi korkeimpaan asemaan yltäneistä. Suomea koskenut laaja venäläistämisohjelma tuli julki vuoden 1914 marraskuussa. Syksyllä 1917 Suomea vaivasivat nälkä, työttömyys ja ennen kokematon hintojen nousu. Väkivaltaiset yhteenotot, rikollisuus, anarkia ja pelko lisääntyivät.

1917 joulukuussa Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Vuonna 1918 Suomi ajautui sisällissotaan, jota on näkökulmasta riippuen kutsuttu joko vapaussodaksi, kansalaissodaksi, luokkasodaksi tai kapinaksi. Punakaartit koostuivat pääosin työväestöstä ja tavoittelivat sosialistista Suomea, kun taas valkoisten kaartin ytimen muodostivat maata omistavat talonpojat, jotka tavoittelivat itsenäistä, järjestelmältään markkinatalouteen, yksityisyritteliäisyyteen ja yksityiseen omistusoikeuteen perustuvaa Suomea. Valkoisten puolella sodan aikana muonitus- ja lääkintätehtävissä toimineet naiset perustivat naisten vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön Lotta Svärdin.

Sisällissodan jälkeen lastensuojelu ja muu sosiaalihuolto oli jakautunutta; valkoisten puolella kaatuneiden orvoiksi jääneet lapset saivat eläkkeen, mutta punaorvot jäivät kunnallisen köyhäinhoidon varaan. Lapset saatettiin ottaa jopa pois pahimmiksi kapinoiksijoiksi leimatuilta punaisilta perheiltä.

Sisällissota ja ensimmäinen maailmansota merkitsivät takaiskua kulkutautien osalta: nälän ja kurjuuden myötä monet jo voitettuina pidetyt kulkutaudit, mm.isorokko, palasivat. Lisäksi Suomen halki kulki maailmanlaajuinen voimakas influenssaepidemia, espanjantauti, vuosien 1918-20 aikana monena peräkkäisenä aaltona. Tautiin kuoli noin 30 000 suomalaista. Myös monet arkisemmat tartuntataudit jylläsivät kansan keskuudessa, mm. lavantauti, tuli- ja tuhkarokko sekä kurkkumätä ja hinkuyskä koituivat monen kohtaloksi. Säätyläisillä oli hieman paremmat mahdollisuudet selviytyä taudeista kuin köyhemmällä väestönosalla, koska he asuivat väljemmin, heidän hygieniansa oli parempi, heillä oli mahdollisuus levätä sekä riittävästi ravintoa. Yhteiskeittiöasuntoja pidettiin tautien leviämisen kannalta tuhoisimpina.

Tuberkuloosi oli Suomessa kansantauti. Vuonna 1903 rakennettiin Suomeen ensimmäiset tuberkuloosiparantolat. Myös kansalaisten vastustuskyvyn parantamisesta puhtauden ja terveiden elämäntapojen avulla tuli tärkeä osa tuberkuloosin vastaista taistelua. Esimerkiksi kouluruokailun avulla käytiin taistelua tuberkuloosia vastaan. 1940-luvun lopulla kouluruokailu kattoi jo koko maan. Kouluissa suoritettiin myös täitarkastuksia. Täiden löytyminen oli häpeällistä, koska sen katsottiin johtuvan kotien huolimattomuudesta.

Aviottoman lapsen synnyttäminen oli suuri häpeä ja naisille tehtiinkin paljon laittomia abortteja. Olin itse yllättynyt, että Suomessa on syntynyt ja jäänyt eloon neloset jo vuonna 1932! Kehitysvammaisille, sokeille ja kuuroille perustettiin erityiskouluja, jotka tosin oli tarkoitettu vain kehityskykyisille lapsille – kehityskelvottomiksi todetut karsittiin pois opetuksen piiristä koeajan jälkeen. 1900-luvun alussa Suomessa levisi rotuhygieeninen ajattelu. Vaarallisimpina pidetyt ryhmät eristettiin laitoksiin ja vuonna 1929 mielisairailta ja tylsämielisiltä kiellettiin avioituminen kokonaan. Kaatumatautiset ja tarttuvaa sukupuolitautia sairastavat tarvitsivat avioitumiseen presidentin luvan. Vuoden 1935 sterilisointilaki salli tylsämielisten ja mielisairaiden pakkosteriloinnin. Arvo Ylpön opetukset olivat aikanaan monelta osin aikaansa edellä. Hän mm. opetti, että kaikki lapset ovat erilaisia ja erilaisille lapsille on tarjolla erilaisia elämäntehtäviä.

Neuvolapalveluiden kehittäminen oli merkittävää lasten ja äitien terveyden kannalta. 1930-luvun lopulla Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja muiden järjestöjen käynnistämä neuvolatoiminta tavoitti joka kymmenennen äidin. Neuvolat tarjosivat neuvoja, kalanmaksaöljyä ja rokotuksia. 1930-luvun lopulla koulutettu kätilö auttoi synnytyksessä kahdeksaa äitiä kymmenestä. Vuonna 1900 vain 4% synnytti synnytyslaitoksissa, mutta vuonna 1938 jo yli 30%. En tiedä, syntyikö kuvan tyttö kotona vai sairaalassa. Harmittaa, kun moni asia on aikanaan jäänyt kysymättä! Ensimmäinen diakonissalaitos perustettiin Helsinkiin vuonna 1867. Rahat hankkeeseen lahjoitti leskirouva Aurora Karamzin (1808-1902). Pelastusarmeija aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1889 ja Suomen Naisyhdistys vuonna 1884.

18oo-luvun lopulla ja 1900-luvun lopussa suhtautuminen terveyteen ja sairastumiseen oli sukupuoli- ja luokkasidonnaista. Naisten osaksi lankesi kotien puhtauden vaaliminen, sairauksien ennaltaehkäisy sekä sairastuneiden hoivaaminen. Erityisesti säätyläisnaisten kirjeenvaihdossa keskeisimmäksi ilon ja huolen lähteeksi nousi perheenjäsenten terveydentila. Sairastelun on myös todettu olleen säätyläisnaisille sovelias ja sallittu tapa reagoida elämän vastoinkäymisiin. Säätyläistyttöjen kasvatuksessa korostettiin tyttöjen heikkoutta ja esimerkiksi kuukautisia pidettiin sairaudenkaltaisena tilana. Köyhempien väestönosien keskuudessa sairastumista pidettiin halveksittavana heikkoutena ja eräänlaisena herrasväen hienosteluna. Perheenisän tai -äidin sairastuminen merkitsikin heille usein taloudellista katastrofia – sairastunut joutui helposti turvautumaan köyhäinhoitoon.

1920-luvulla pahin sodan jälkeinen kriisi oli onnellisesti ohi. 1920-lukua kutsuttiinkin iloiseksi 1920-luvuksi. Kuvassa vaunuissaan lepäävä suloinen vauva syntyi siis iloisella 1920-luvulla. Uudet tekniikan saavutukset, kuten sähkö, radio, auto ja puhelin, tuntuivat olevan käden ulottuvilla. Tämä oli Suomessa myös kieltolain ja pirtutrokareiden aikaa. Paavo Nurmi oli tuon ajan kansallissankari. Suomen teollisuus kykeni lisäämään tuottavuuttaan uudella teknologialla, mutta maa- ja metsäteollisuus oli edelleen pääelinkeino Suomessa. Säännöllinen lentoliikenne Helsingistä Tukholmaan ja Tallinnaan alkoi vuonna 1923. Tiedonkulkua nopeuttivat puhelimen läpimurto sekä lennättimen kehitys.

Pulavuodet hiipivät kuitenkin Suomeen. Noususuhdanne katkesi Suomessa vuonna 1928. Syynä tähän oli maatalouden kehno sato, joka lisäsi edellisvuosien talouskasvun entuudestaan voimistamia tuontipaineita. New Yorkin pörssiromahdus vuonna 1929 käynnisti maailmantalouden syvän laman. Vararikot ja maatilojen pakkohuutokaupat tulivat tutuiksi. Palkkoja alennettiin ja ostovoima laski. Työttömyys lisääntyi ja työttömiä oli vuonna 1931 virallisin luvuin noin 120 000. Sosiaaliturva oli tuolloin Suomessa vielä heikko, joten työttömyys merkitsi todellista kurjuutta. 1930-luvun lopullakin Suomi oli vielä maatalousvaltainen maa ja väestön suuri osa asui ja syntyi maaseudulla. 1930-luvun lopulla monen lapsen ja nuoren tärkeä harrastus oli toimiminen suojeluskuntapoikana tai pikkulottana. Koteihin alettiin myös hankkia entistä enemmän kotitalouskoneita helpottamaan työtä. Esimerkiksi sähkökäyttöisiä jääkaappeja oli saatavilla vuodesta 1928.

Vuonna 1939 Suomi oli jälleen sodassa – nyt oli vuorossa talvisota. Vaikka Suomi menetti Karjalan ja joutui vuokraamaan Hangon puna-armeijan sotilastukikohdaksi, puhutaan silti talvisodan ihmeestä: pieni demokraattinen valtio pisti kampoihin stalinistiselle hirmuvallalle. Suomi taipui raskaisiin rauhanehtoihin 13.3.1940. Suomessa suruliputettiin. Vuonna 1941 rytisi jälleen – alkoi jatkosota. Välirauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta vuonna 1944 Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Valtionpäämieheksi nousi marsalkka Mannerheim. Suomen maksettavaksi lankesivat suuret sotakorvaukset, jotka asiantuntijoiden mielestä ylittivät Suomen taloudellisen suorituskyvyn. Lisäksi menetettiin Petsamo ja Karjala. Mutta suomalaisella sisulla selvittiin tästäkin! Lapin sota, jonka aikana saksalaiset karkotettiin, jatkui vielä kevättalveen 1945 asti.

Tavalliselle kansalaiselle viiden vuoden sotatalous merkitsi puutetta, kovaa työtä, elintarvikkeiden säännöstelyä sekä korvikkeisiin turvautumista. Musta pörssi rehotti. Myös työvoimarakenne muuttui; kun miehet olivat asepalveluksessa, työt pelloilla ja tehtaissa jäivät naisten harteille. Kun miehet palasivat rintamalta muuttui työvoimarakenne osittain entisenlaiseksi. Suomella oli monta huikeaa haastetta ratkaistavanaan mm. 400 000 Karjalasta paenneen evakon asuttaminen sekä uudenlainen sosiaalipolitiikka.

1870-luvulta alkaen nälkävuosien jälkeen Suomen väestö alkoi kasvaa entistä nopeammin; Suomen väkiluku ylitti kolme miljoonaa vuonna 1912 ja neljä miljoonaa vuonna 1950. Tämä ei johtunut aikaisempaa suuremmasta syntyvyydestä vaan kuolleisuuden alentumisesta. Yhä useampi lapsi jäi siis henkiin ja kasvoi aikuiseksi. 1870-luvulla perheiden keskimääräisestä 5,5 lapsesta aikuiseksi eli 3, 1900-luvun alussa jo yli 4 ja luku nousi koko ajan. 1930-luvulla lapsikuolleisuus oli Suomessa jo verrattain alhainen: imeväisikäisenä (alle 1v) kuoli alle 7 % lapsista, mikä oli puolet vähemmän kuin 1880-luvulla. Myös 1-14-vuotiaiden lasten kuolleisuus laski samalla tavalla. Tärkeimpiä syitä tähän olivat ravinnon parantuminen, elinolojen kohentuminen (asunnot ja veden laatu) sekä terveydenhoidon kehittyminen. Pahimpia kulkutauteja vastaan oli saatavilla rokotteita ja lapsia osattiin myös suojella bakteereilta. Kuolleisuus laski nopeammin kaupungeissa kuin maaseudulla. 1910-luvulta alkaen kaupunkilaiset olivatkin maalaisia terveempiä ja pitkäikäisempiä.

Maailmansodan vuosina syntyvyys alkoi selvästi laskea Suomessa. 1930-luvulla kaupungeissa oltiin jo huolissaan väkiluvun alentumisesta. Väkiluku kasvoi silti. Nopea väestönkasvu maaseudulla synnytti niin kutsutun tilattoman väen kysymyksen, kun kaikille ei enää riittänyt omaa maatilaa. Uusina vaihtoehtoina maalaisille tulivat muuttaminen kaupunkiin tai siirtolaisiksi Amerikkaan. Meidänkin suvustamme on lähdetty Amerikkaan. Tämä kuvassa näkyvä hieno herra lähti Amerikkaan, oli siellä useamman vuoden, mutta palasi kuitenkin myöhemmin Suomeen.

img008

Tämä Suomesta Amerikkaan lähetetty postikorttikin oli säilynyt mummini valokuvalaatikossa.

img006

Kuinkahan kauan kortilla on kestänyt matkata Suomesta Amerikkaan?

Kaupunkien tehdasyhteisöissä työntekijät asuivat monin eri tavoin: työnantajan työsuhdeasunnoissa, vuokralaisena muulla vuokranantajalla, alivuokralaisena tai omassa talossa. Esimerkiksi Kuusankosken ja Kymin paperitehdasyhdyskunnissa aloitettiin omakotiohjelma jo 1880-luvun puolivälissä: työntekijät saivat yhtiöltä edullisia vuokratontteja ja yhtiö lainoitti sekä avusti työntekijöitään asuntojen materiaalihankinnoissa ja suunnittelussa. Usein työväen kodeissa asuttiin kuitenkin ahtaasti. Jo 1800-luvun lopulla monissa suurissa tehtaissa työntekijöillä oli turvanaan sairauskassa. Tehtailla oli myös omia kauppoja, kouluja ja lastentarhoja. Vuoteen 1917 asti työpäivät paperitehtaissa olivat pitkiä – vuorotyössä 12 tuntia päivässä. Palkat vaihtelivat 1900-luvun alussa tehtailla rajusti. Pitkistä työurista palkittiin ja monen työntekijän lapsetkin työskentelivät aikanaan samassa tehtaassa – syntyikin työmiessukuja, jotka olivat useammassa polvessa töissä samassa tehtaassa. Myös naisia työskenteli tehtaissa. Suurimmalla osalla työntekijöistä palkka kului välttämättömiin menoihin – ruoka vei suuren osan tuloista.
Naisvoimistelijoiden aloitteesta Helsingissä käynnistettiin leikkikenttätoiminta 1913 – alkuaan se oli suunniteltu työläisnaisten ja lasten kesävirkistysmuodoksi.

Muuttoliike 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vaikutti varsinkin naisten elämään. Naiset vapautuivat oikeudellisesti isänsä, isäntänsä ja aviomiehensä vallasta ja saivat siis muuttaa vapaasti paikasta toiseen. He saivat myös elinkeinovapauden, poliittiset oikeudet sekä mahdollisuuden opiskella. Vuosisadan alussa naisten osuus työvoimasta oli Suomessa poikkeuksellisen korkea – lähes puolet. Perinteiset sukupuoliroolit ohjasivat naisten sijoittumista kudonta-, ruuanlaitto- ja palvelualoille. Tyttöjä oli poikia enemmän kaikissa kansakoulun jälkeisissa kouluissa 1910-luvulta alkaen. Ensimmäisen kuvan tyttö työskenteli aikuisikänsä kaupassa. Hän oli perheemme sukkien ja lapasten kutoja ja muisti aina meitä lapsia kivoilla, pienillä lahjoilla. Korkeakouluissakin naisopiskelijoiden osuus oli kansainvälisesti erittäin korkea, mutta kuitenkin alle neljäsosa. Suomeen syntyi ensimmäinen määrältään merkittävä naissivistyneistö 1920-1930-luvuilla. Vielä 1930-luvulla perheen hoitaminen oli kuitenkin työläisnaiselle raskas taakka. Kuvan tyttö ei käynyt korkeakoulua. 1921 kirjoitustaidottomien osuus Suomessa oli arviolta kuitenkin vielä lähes kolmannes kansalaisista. Toiseen maailmansotaan mennessä oli tästä taidosta tullut yksi perustaidoista.

Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan Suomessa vuonna 1921. Oppivelvollisuuden alkaessa maaseudun väestöstä kirjoitustaidottomia oli lähes puolet, kaupungeissa viidesosa. Kansakoululaitoksen ”isänä” pidetään Uno Cygnaeusta (1810-88). Hänen kasvatusajattelunsa pohjautui snellmanilaiseen velvollisuuden täyttämistä korostavaan eettiseen ihmiskäsitykseen – lapsen kasvatus oli siis ennen kaikkea kansalaiskasvatusta. Kasvatuksen tavoitteena korostettiin yksilön yhteiskunnallista hyödyllisyyttä. Kasvatuspäämääriä olivat mm. uskontoon sitoutuminen, kyky selkeään ajatteluun, tehokkuus ja työteliäisyys, jotka liittyivät tietojen ja taitojen hallintaan käytännön elämässä. Cygnaeuksen mielestä myös naisilla oli oikeus kansalliseen ja yleisinhimilliseen sivistykseen. Kansakoulussa lapsia arvioitiin julkisesti. Heitä verrattiin ikäryhmänsä muihin sekä valtakunnalliseen suomalaislapsen normiin.

Oppivelvollisuuskoulu muutti lapsuuden ihanteita ja käytänteitä. Moderni lapsuus määriteltiin koululaisuudeksi, aikuisuudesta selkeästi erottuvaksi kasvuvaiheeksi. Lapsia kasvatettiin ruumiillisen työnteon sijasta paikallaan pysymiseen. Toisaalta pitkät istumisajat huolestuttivat kasvattajia. Tämän vuoksi kehitettiin liikunnanopetusta. Käsitöiden aiheet valittiin usein koululaisten omasta elämänpiiristä. Opettajia pidettiin esimerkkikansalaisina. Kuitenkin opettajia myös pelättiin. Kirjoittamisessa oli tärkeää käsien puhtaus. ”Harakanvarpaista” annettiin usein ankaraa palautetta. Muistelen, kuinka lapsena ihailin kuvan tytön kaunista, täsmällistä käsialaa! Vasenkätisiä yritettiin pakottaa oikeakätisiksi jopa ankarin rangaistuksin. 1900-luvun alussa lukemaan opettamisessa suosittiin äänteistä alkavaa opetusta. Lukukirjojen ja aapisten tekstit olivat pääasiassa kotimaisia. Niiden kertomuksista tulee esille oppimiskokemuksiin liittyviä ihanteita, tavoitteita ja normeja. Käytännön kansalaistaidot , erityisesti aktiivinen luku-, kirjoitus- ja laskutaito, vaikuttivat suuresti lasten elämään ja elämänkulkuun. 1900-luvun alkupuolella useimmissa kouluissa oli myös oppilaspuutarhoja, joita hoitamalla lapset oppivat tärkeitä käytännön elämän taitoja.

Aikamatkani sai minut pohtimaan monia asioita ja tuntemaan, kuinka onnekas olenkaan ollut. Sain lapsena leikkiä ja opiskella vailla huolta perheeni taloudellisesta toimeentulosta. Kotona on useita moderneja laitteita helpottamassa työtä. Sähkö, vesijohto ja sisävessa ovat itsestään selvyyksiä, samoin luku- ja kirjoitustaito. Sain synnyttää modernissa sairaalassa apunani koulutettu kätilö. En ole joutunut pahemmin pelkäämään kulkutauteja, vaikka täytyykin tunnustaa, että sika- ja lintuinfluenssa säikäyttivät hieman. En ole myöskään joutunut kokemaan sotaa. Toki nykynaisella on uusia, erilaisia haasteita äitiyden ja työelämän yhdistämisessä, mutta yritän kuitenkin kiitollisuudella muistaa ruuhkavuosienikin keskellä millaisista ponnistuksista aikaisempien sukupolvien naiset ovat selvinneet.

Kirja on mielenkiintoinen – suosittelen sitä muillekin Suomen historiasta kiinnostuneille!

Historiaa

Mainokset

One thought on “Käsi, joka vaunuja heilutti – aikamatkalla 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa

  1. Päivitysilmoitus: Käsi, joka vaunuja heilutti – aikama...

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s